Kertaillaampas hieman kahden ensimmäisen viikon tuntemuksia:

Alkupäivät
Ensimmäinen päivä ja palvelukseen tuli astua viimeistään klo 16.00. Tottakai paikalla täytyi jo aiemmin mennä ja n. klo 13.30 olin kontiorannnan porteilla valmiina suorittamaan asepalvelusta. Palvelukseenastumismääräykset eteenpäin ja kohti kasarmia. Meikäläinen oli arvottu jääkärikomppaniaan, jossa tämän p-kauden vietän. Siitä saatiin reput mukaan, josta kasarmille päästyä löytyi liinavaatteet punkan tekemistä varten. Eihän se punkka meinaa vieläkään 100% onnistua, mutta parempaan suuntaan… Illan mittaan opeteltiin ihan perushommia, mitä inttiin ja kasarmielämään tulee.

Toisena päivänä sit oli oppitunteja yleisistä käytännöistä ja useista asioista koskien varusmiespalvelusta. Toisena päivänä käytiin myös hakemassa nämä morttisäkit, jotka olivat täynnä varusteita. Säkillä tosiaan on painoa, ei ole mitään huhupuhetta tuo että morttisäkki on raskas. Hauskinta oli kun tupakaverit huuteli siinä, et onpa mukava kantaa säkkiä kun painaa samanverran kuin ite. Toinen vaihe oli sitten se et saatiin tavarat kaappiin. Siinäpä sitä vasta ongelmaa olikin, että kaappi näyttää samalta muiden kanssa ja että vielä muistasi mihin mitäki laittoi. Siinä sitten luovuttiin siviilivaatetuksesta ja laitettiin inttivehkeet niskaan. Hyvä tuuri taisi sattua, sillä kaikki saamani tavarat olivat oikeaa kokoa ja kaikki tarvittava oli morttisäkin sisälmyksissä. Ei tarvinnut stressata varustevaihdosta enää erikseen.

Keskiviikkona oli sit lääkärintarkastukset ja antibioottikuuria löivät heti käteen. Ukkovarpaan kynsivalli tulehtui jälleen kerran ja leikkaushoito oli odotettavissa. Pienenpieni operaatio siis kyseessä. Meikälle tuttu juttu, neljättä kertaa taisivat operoida nyt.

Loppuviikosta saatiin jokainen intin ajaksi oma vaimo, elikkä rynnäkkökivääri. Tämän lisäks käytiin sukset ja eiköhän sitä jo ensviikosta sivakoimaan pitkin mehtiä päästä. Lisäksi loppuviikolla opeteltiin purkamaan ja kasaamaan rynnäkkökivääri. Tottakai myös puhdistushommat opeteltiin ja aika paljon viilailtiin asentoa makuulta ammuttaessa. Torstaina oli sotilaskodin tulojuhla, joka jälkeen päästiin sitten sotkuun vierailemaan ja munkkeja syömään. Viikonloppu oli sit aika rentoa, muutamia oppitunteja ja sunnuntaina tulojumalanpalvelus.

Toinen viikko alkoi ammunnoilla

Maanantaina lähdettii heti aamusta kohti ampumarataa, jossa suoritettiin ensimmäiset kohdistusammunnat. Sen jälkeen jokainen ampui sitten “virallisen” sarjan, mutta meikäläiseltä jäi tuo väliin varpaan operoinnin takia. Lähdin puolenpäivän aikaan takasin kasarmille, kerksin vaihtaa vaatteet ja olin lähdössä kohti varuskuntasairaalaa, kunnes päivystäjä tuli ilmoittamaan että mulle oli puhelu. Noh, sieltä selvisi sellainen esia että varpaan leikkaaminen siirrettiin sit loppuviikkoon. Eipä siinä mitää, harmi vaan et jäi noi ekat ammunnat puolitiehen. Loppupäivä meni sit opetellessa kevytkertasingon käyttöä, telamiinan asentamista ja käsikranaatin purkua. Ihan vain perusteita että kuinka sellaiset saa siihen kuntoon, että niillä voisi jotain tuhota.

Tiistaina sitten iltapäivästä pääsiin juoksemaan Cooperin testi Joensuu Areenalle. Vähän arvelutti että miten se on kunto rapistunut puoleen vuoteen, mutta yllätykseksi cooperissa tuli vetästyä oma ennätys ~2500 metriä, josta on sitten hyvä parantaa intin loppupuolella. Sen verran jäi hampaan koloon, että jos aiemmin olisin kovantanut tahtina niin 2600 olisi mennyt kyllä rikki. Intin lopussa tavoite on parantaa tulosta jonkin verran.

Viikko alkoi kääntyä jo kohti loppua ja mielessä oli jo perjantai ja ensimmäiset lomat! Loppuviikosta sitten oli pyykinvaihtohommia ja monia oppitunteja. Näiden lisäksi saimme infoa eri koulutuksista, joihin voi pyrkiä p-kauden jälkeen. Perjantaina juuri ennen lomille lähtöä operoivat tuon varpaan, että pääsin heti kotiin parantelamaan. Hyvä näin, intissä kuitenkin aikamoinen kiire on ja ei meinaa keretä tekemään tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Lomille lähdettiin 13:45 erittäin hyvillä mielin.

Nyt sitten parin tunnin päästä on paluu takaisin, mutta onneksi on lyhyt viikko edessä. Perjantaina sit taas takas siviilielämän pariin. Palaillaan!

Sellanen ruutu. Ei lisää sanoja, tarkastele mieluummin kuvaa.

Sitten koulukuvausten ohessa tottakai jatkan sitten kiekkokuvailuja Jatkoaika.comiin. Oikeaastaan muihin kamerahommin ei paljoa aikaa jääkkään. Noissa on jo kiitettävästi hommaa ja pitää sitä aikaa jäädä muullekkin elämälle kuin kameralle. Mahtavaa että on työntäyteinen syksy luvassa ja ei tarvitse ainakaan vielä lähteä pois Joensuusta työn perässä. Täällä on ihmisen hyvä olla.

Mutta niin, vaikka blogini kanssa olen hiljaa ollutkin, niin oon mie kerenny vähäsen kuvailemaankin. Meikäläisenkin valokuvausharrastus alkoi luonnon kuvaamisesta ja nytten olen kesän aikana päässyt taas paneutumaan tuohon vähän jääneeseen harrastukseen. Erittäin rauhoittavaa ja rentouttavaa on lähteä kameran kanssa ihan vaikka vaan kävelemään, kuuntelemaan musiikkia ja miettimään asioita. Siinä missä jotkut kattoo paljon leffoja tai lukevat kirjoja, niin mie nappaan kameran käteen ja lähen pihalle. Sisällä tulee kuitenkin koneen ääressä väännettyä paljon kuvajuttuja, niin mielellään sitä aina suuntaa pihalle. Vaikka kuvista ei tulisikaan niin upeita, on aina reissun jälkeen hyvä fiilis. Siitä mie tykkään.

Tässä nyt sitten vähän fotoja, mitä oon kesän aikana nappaillu:

Mutta juu, bloggailu jatkuu tästä eteenpäin enempi aktiivisena!